Kohti onnellista elämää: kuinka oppia luopumaan stressistä, huolesta ja pelosta?
Haluatko oppia elämään ilman stressiä, huolta ja pelkoa? Oletko valmis sanomaan stressille “ei kiitos”? Tässä artikkelissa pyritään tunnistamaan stressin, huolen ja pelon syitä, jaetaan vinkkejä näiden tunteiden hallintaan, tarjotaan keinoja stressin lievittämiseen ja rentoutumiseen ja muistutetaan, ettei kukaan ole stressin kanssa yksin.
Mitä on stressi?
Ruuhkavuodet ovat ankarimmillaan, työelämän vaatimukset tuntuvat aina vaan lisääntyvän eikä vapaa-ajallakaan ehdi levätä kun pitäisi muistaa liikkua tarpeeksi ja kuskata lapsia harrastuksiin. Ja sitten joku kehtaa todeta, että “älä turhaan stressaa”. Pystytkö samaistumaan?
Välillä stressi voi olla kuin pimeä pilvi, joka varjostaa arkeamme niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Yhteiskunnassa, jossa vaatimukset tuntuvat kasvavan jatkuvasti ja kiire on vallitseva normi, on helppo tuntea olonsa stressaantuneeksi ja ylikuormittuneeksi. Stressi on kehon ja mielen reaktio tilanteisiin, jotka yksilö kokee haastavana tai uhkaavana. Stressi on fyysistä, henkistä tai emotionaalista kuormitusta, joka voi syntyä esimerkiksi työn, ihmissuhteiden, taloudellisten huolien tai terveysongelmien vuoksi. Lyhytaikainen stressi voi olla hyödyllistä, sillä se auttaa selviytymään vaativista tilanteista, mutta pitkittyessään stressi voi olla hyvinkin haitallista ihmisen hyvinvoinnille.
Ihmisen ollessa stressaantunut, aivot tuottavat haitallisia hormoneja, jotka heikentävät henkistä suorituskykyä, luovutta ja oppimista. Fyysisellä puolella stressihormonit heikentävät ihmisen vastustuskykyä ja solujen terveyttä, mikä voi altistaa mitä erilaisimmille sairauksille. Vaikka stressiä on vaikea välttää täysin, on sen hallinta avainasemassa tasapainoisen ja hyvinvoivan elämän saavuttamisessa.
Miksi stressaannun?
Oma suhteeni stressiin on sellainen, että pitkään vähättelin sitä ja ajattelin sen kuuluvan normaalina osana tavoitteellisen ihmisen elämään. Mietin, että jos haluan saavuttaa jotain elämässäni, niin minun on kyettävä sietämään epämukavuusalueella olemista. Ja onhan se tavallaan ihan totta. Niinpä noin 10 vuotta elämästäni olin enemmän tai vähemmän jatkuvasti stressaantuneena. Työelämä oli yhtä tulipalojen sammuttelua ja olin jopa ylpeä siitä, etten kokenut tarvitsevani kuin pari viikkoa lomaa vuodessa. Stressiä ei aiheuttanut pelkästään työ, vaan myös muut sen hetkisen elämäntilanteen kuormitustekijät.
En silloin kuunnellut kehoni viestejä, vaikka veranpaine oli välillä koholla ja kärsin unettomuudesta. Ajattelin, että saan kyllä nukuttua sitten kun olen “oikeasti” väsynyt, ja luulin korkean verenpaineen johtuvan salmiakin syömisestä. Olin ihmisenä kuin äärimmilleen venytetty kuminauha. Olin monta kertaa hyvin lähellä katkeamispistettä, mutten kuitenkaan katkennut. Se, että selvisin ilman burnoutia, ei tarkoita, että olisin jotenkin erityisen vahva vaan enemmänkin ehkä onnekas, ja ennen kaikkea se kertoo siitä, että meillä ihmisillä on hämmästyttävä kyky sopeutua erilaisiin elämäntilanteisiin ja olosuhteisiin.
Nyt kun olen elänyt useamman vuoden ilman stressiä, en enää voisi kuvitella palaavani entiseen elämäntyyliin. Äitiysloma ja vanhempainvapaa ovat olleet itselleni täysin stressivapaata aikaa, vaikka opiskelin itselleni samalla uuden ammatin ja perustin yrityksen. Töitä haluan kyllä tehdä, oikein kovastikin, mutta asioiden tärkeysjärjestys on muuttunut ja elämän rajallisuus on tullut jotenkin selvemmäksi. En ole enää valmis riskeeraamaan terveyttäni minkään tavoitteen tai saavuttamisen takia, sillä haluaisin olla olemassa vielä silloin kun omat lapset ovat aikuisia ja kenties jopa kokea millaista on tulla mummoksi. Aion tästä lähtien sanoa stressille “ei kiitos”.
Mitä on huoli ja pelko?
Huoli ja pelko ovat tunnetiloja, joita ihmiset kokevat yksilöllisesti. Huoli liittyy usein tulevaisuuden epävarmuuteen ja sisältää toiveen mahdollisten ongelmien hallinnasta tai ehkäisemisestä. Pelko voi liittyä joko välittömään tai potentiaaliseen vaaraan. Pelkoa aiheuttava ihmisen kokema uhka voi olla hyvin konkreettinen tai abstraktimpi, kuten epäonnistumisen pelko tai hylätyksi tulemisen pelko. On olemassa monia asioita, jotka voivat aiheuttaa huolta ja pelkoa. Yleisimpiä syitä lienevät työelämän paineet, rahahuolet, omat tai läheisten terveysongelmat, ihmissuhdeongelmat, tulevaisuuden epävarmuus tai traumaattiset kokemukset. Huoli ja pelko voivat vaikuttaa meihin monin eri tavoin, sekä fyysisesti että henkisesti. Fyysisiä oireita, joita olen itse eri elämänvaiheissa kokenut näiden tunnetilojen takia ovat mm. päänsärky ja unettomuus. Henkisinä oireina on ollut mm. keskittymisvaikeuksia, ahdistuneisuutta ja ärtyneisyyttä.
Miksi huolestun ja pelkään?
Jos mietin omaa suhdettani huoleen ja pelkoon, tuntuu että nämä tuntemukset ovat moninkertaistuneet sen myötä kun sain lapsia. Mielestäni lapset ovat elämän suurin siunaus ja onni, eikä ole heidän syynsä että minusta on tullut ylihuolehtivainen äiti. Ennen lasten saamista olin melko huoleton, spontaani ja otin riskejä. Lasten saamisen jälkeen olen vähitellen muuttanut suhtautumistani moniin asioihin elämässä, suunnittelen päivärytmini tarkemmin ja vältän turhia riskejä.
Lasten myötä olen huomannut että usein huoli valtaa mieleni ja jostain syystä näen monissa arkisissakin tilanteissa ahdistavia skenaarioita ja tapahtumankulkuja, tyyliin “jos tässä leikissä kaikki menisi nyt pieleen, niin mitä kaikkea kurjaa siitä voisi seurata?”. Näissä hetkissä huomaan, että minulla on tarve ylisuojelevaisuuteen ja yritän saada lapset leikkimään jotain rauhallisempaa leikkiä. Ehkä tämä on osittain ihan normaalia elämänkokemuksen kautta omaksuttua vanhemman ajattelutapaa, mutta miksi keskityn usein juuri niihin kaikkein ikävimpiin skenaarioihin? Miksen voi antaa lasten nauttia leikistä ja iloita vaikka välillä vähän riehakkaammin, vaan pelkään että kohta sattuu jokin haaveri?
Tällainen liian analyyttinen ajatteluprosessi voi itsessään olla ongelmien lähde. Jotkut ihmiset voivat olla huolissaan melkein mistä tahansa ja minä taidan kuulua juuri heihin. Tällöin on hyvä pysähtyä ja tarkastella omia pessimistisiä olettamuksia kriittisesti: onko tämä huono lopputulema todella väistämätön? Mitä muita mahdollisia tapahtumankulkuja on olemassa? Enkö voisi tehdä jotain rakentavaa parantaakseni mahdollisuuksiani suotuisaan lopputulokseen? Näissä tilanteissa tunnistan nykyään jo kielteiset tunteet, ja pyrin rauhoittelemaan itseäni sekä myös tietoisesti siedättämään itseäni niihin.
Kuinka opetella elämään ilman stressiä, huolta ja pelkoa?
Oletko koskaan ajatellut, että stressi on oikeastaan vain pelon ilmentymä? Eräässä amerikkalaisessa tutkimuksessa ihmisiä pyydettiin dokumentoimaan huoliaan ja pelkojaan kahden viikon ajan. Tulosten mukaan mukaan jopa 85% peloista eivät koskaan toteuneet, ja niistä 15% jotka toteutuivat jopa 79% tapauksista asiat meni kuitenkin pelättyä paremmin. Niinpä jopa 97% peloistamme on oikeastaan vain oman mielemme tuotoksia, eli keksittyjä ja liioiteltuja. Jatkuva huolestuminen ja pelkääminen ei siis ole kovin rationaalista, vaan enemmänkin turhaa omien voimavarojen ja resurssien käyttöä.
Huoleen ja pelkoon liittyy hyvin vahvasti kontrollin tarve. Olen omalla kohdallani huomannutkin, että vaikka ymmärrän huolieni olevan pääosin turhia, on yllättävän vaikeaa päästää irti juurikin kontrollin tarpeesta. Se ei tapahdukaan itsestään vaan vaatii pitkäjänteistä työstämistä. On kuitenkin olemassa monia asioita, joita voidaan tehdä stressin, huolen ja pelon hallitsemiseksi. Jaan seuraavaksi muutamia hyviksi havaittuja vinkkejä.
Tunnista laukaisevat tekijät. Ensimmäinen askel stressin, huolen ja pelon hallitsemiseksi on tunnistaa, mitkä asiat niitä aiheuttavat. Kun tiedät, mikä laukaisee negatiiviset ja vaikeat tunteesi, voit alkaa kehittämään selviytymiskeinoja.
Aloita päiväsi rauhallisin mielin. Ota tavaksi herätä 10min tavallista aikaisemmin ja käytä ensimmäiset minuutit läsnäoloharjoituksiin: sulje silmät ja hengitä syvään, ota yhteys sisimpääsi ja mieti asioita mistä olet kiitollinen. Tämä auttaa aloittamaan uuden päivän rauhallisella ja myönteisellä mielialalla.
Priorisoi ja harjoittele ajanhallintaa. Jos ongelmana on erityisesti työelämään tai opiskeluun liittyvä stressi, kannattaa opetella erilaisia ajanhallintamenetelmiä arjen tueksi. Voit vaikkapa pitää to do -listaa ja keskittyä ensin tärkeimpiin asioihin. Multitaskaaminen voi nimittäin aiheuttaa tarpeetonta stressiä. Opettele myös sanomaan ei asioille, jotka eivät ole tärkeitä, ja varaa riittävästi aikaa rentoutumiselle ja levolle.
Ota käyttöön rentoutustekniikoita. Erilaisten rentoutustekniikoiden omaksuminen tai ihan vain aikalisän ottaminen voi auttaa vähentämään stressiä ja ahdistusta. Se voi olla niinkin yksinkertaista kuin pysähtyminen ja syvään hengittäminen hetken aikaa. Voit tehdä tämän milloin tahansa päivän aikana, jos huomaat stressaantuvasi. Tällainen pikarentoutus voi kestää vain pienen hetken vaikkapa lounastauolla, ennen tärkeää tapaamista tai vaikka mennessäsi hissiin, mutta sillä voi olla ratkaiseva vaikutus mielialaasi. Esimerkiksi joogalla voit haastaa itseäsi lisää.
Puhu tunteistasi. Omista tunteista kannattaa puhua vaikkapa luotettavan ystävän, perheenjäsenen tai miksei terapeutinkin kanssa. Jakaminen voi auttaa saamaan perspektiiviä hankaliin tilanteisiin ja käsittelemään niitä sekä löytämään tukea.
Omaksu terveelliset elämäntavat. Säännöllinen liikunta on loistava tapa lievittää stressiä ja parantaa mielialaa. Fyysinen aktiivisuus vapauttaa endorfiineja ja auttaa rentoutumaan. Terveellinen ruoka voi myös auttaa tuntemaan olon paremmaksi sekä fyysisesti että henkisesti. Tasapainoinen ruokavalio auttaa ylläpitämään energiaa ja vähentämään stressin vaikutuksia elimistössä. Uni on äärimmäisen tärkeää sekä fyysiselle että henkiselle terveydelle ja palautumiselle, joten pyri nukkumaan 7-8 tuntia joka yö. Rajoita teknologian käyttöä ja anna mielen levätä. Vietä aikaa ulkona luonnossa ja nauti vaikkapa metsän tarjoamasta rauhasta ja kauneudesta. Vältä päihteitä, sillä ne yleensä vain pahentavat stressiä ja ahdistusta niin itsessäsi kuin läheisissäsi.
Hyväksy asiat sellaisina kuin ne ovat. Opettele hyväksymään, ettet voi hallita kaikkea. Harjoittele tyyneyttä ja opettele myös olemaan armollinen sekä itseäsi että muita kohtaan. Oikeastaan missä tahansa stressaavassa, huolestuttavassa tai pelottavassa tilanteessa sinulla on oikeastaan kolme vaihtoehtoa. Voit yrittää tunnistaa ne osa-alueet, jotka voit muuttaa ja tehdä tarvittavat muutokset jotta kuormituksesi laimenee; voit luopua sellaisista olosuhteista, jotka ovat pelottavia tai kuormittavia; tai voit hyväksyä tilanteesi juuri sellaisena kuin se on.
Stressi, huoli ja pelko ovat yleisiä tunteita, joita hyvin monet ihmiset kokevat ainakin joskus. Halusin kertoa avoimesti omista peloistani, sillä toivon että pystyn siten tarjoamaan lohdutusta ja vertaistukea jollekin siellä ruudun toisella puolella. On täysin mahdollista opetella näiden kielteisten tunteiden hallintaa ja hillitsemistä. Uskon, että mitä paremmin opin hallitsemaan omaa mieltäni ja tunnetilojani, sitä onnellisemmaksi tulen. Ehkä jokin näistä stressinhallintakeinoista toimii sinullekin?
-Elisa
