Pari päivää Las Vegasissa

Muutama päivä Las Vegasissa

Joillekin Las Vegas edustaa loputonta hauskanpitoa uhkapelin ja teatterin äärellä, toisille taas keinotekoista tuppukylää keskellä jenkkilän aavikkoa. Itse kävin Vegasissa työmatkalla ja ehdin viettää siellä myös muutaman vapaapäivän. Pidän kasinoista ja hyvästä ruoasta, mutta pariin vapaapäivään mahtui ihan hyvin myös penkkiurheilua sekä pieni roadtrippi Hoover Damille ja Grand Canyonille, riittävän kauas kaupungin sykkeestä.

Mun mielestä Vegasissa parasta on juurikin amerikkalaisen kulttuurin ja elämänmenon ihmetteleminen. Billboardit ja välkkyvät neonvalot katukuvassa on yksi osa sitä. Ei turhaan sanota, että avaruudesta käsin katseltuna Las Vegas on maailman kirkkain kaupunki. Välkettä ja blingblingiä todellakin löytyy, niin hyvässä kuin pahassa. Vegasia kutsutaan myös maailman viihdepääkaupungiksi ja toki ensimmäisenä tuleekin mieleen Bellagion vesiputoukset, Eiffeltornin kopio ja venetsialaishotelli.

Ruoka on toinen tärkeä osa jenkkikulttuuria. Vaikka Vegasista löytyy useita Michelin-ravintoloita, tällä kertaa mieleenpainuvin ruokailukokemus oli dinerissa nimeltä Heart Attack Grill, jossa menuun oli kirjoitettu, että mikäli asiakas ei syö annostaan loppuun niin hänet piiskataan. Kiltisti siis söin lautasen tyhjäksi, tosin jotkut sai piiskaa, mutta veikkaan että ne tyypit piti siitä... ;)

Seuraava asia, mikä itselle tulee amerikkalaisuudesta mieleen, on urheilu ja erityisesti penkkiurheilu. Niinpä kävin katsomassa jenkkifutista, koska paikallinen NFL-joukkue Las Vegas Raiders sattui pelaamaan juuri sopivasti kotiottelua. Joukkueen uusi stadion on valmistunut vain muutama vuosi sitten ja liput oli hengästyttävän hintaisia, mutta elämyksenä se oli oikein mukiinmenevä.

Musiikki ja äänimaailma on myös tärkeä osa kulttuuria, ja Vegasissa todellakin on äänekästä. Iltaisin muusiikin pauhu ja kaupungin äänet on niin huumaavia, ettei meinaa kuulla edes omia ajatuksiaan. Eikä bileet lopu aamun koitteessa, vaan ne jatkuvat ja jatkuvat. Sellainen meininki alkaa aika nopeasti tuntumaan kuluttavalta, ainakin meikäläiselle, joten oli ihan mukavaa vuokrata auto ja ajella auringonlaskuun kohti luontoelämyksiä ja karistaa kaupungin pölyt jaloista.

Grand Canyon on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Maisemat ovat henkeäsalpaavia ja tämä on taas yksi niistä paikoista maailmassa, jossa tuntee itsensä tosi pieneksi. Tämä paikka on ollut täällä jo kauan ennen meitä (nimittäin kanjonin länsiosien arvioidaan olevan jopa 70 miljoonaa vuotta vanhoja) ja luultavasti se tulee olemaan täällä vielä kauan meidän jälkeen. Ehkä pelottavinta siellä oli se, ettei kaiteita juurikaan ole, joten putoamisen mahdollisuus on ihan todellinen jos menee liian lähelle reunaa napatakseen täydellisen selfien. Kanjonin syvyys on jopa 1,5 kilometriä, leveys n. 16 km ja pituus n. 450 km. Mahtava osoitus luonnon valtavasta voimasta.

Hoover Dam oli myös vaikuttava ja sopivasti matkan varrella. Se on kanjonin läpi virtaavan Coloradojoen alajuoksulle vuonna 1936 rakennettu pato, joka muodostaa Lake Mead -järven.

Ja vielä palatakseni Vegasiin, olen käynyt siellä useampaan otteeseen, ensimmäisen kerran jo vuosia sitten paljon nuorempana, ja täytyy sanoa että silloin koko paikka näyttäytyi itselle ihan eri tavalla hohdokkaana kuin nyt. Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä – joko kaupungille taikka sitten minulle. Lähtisinkö Vegasiin vapaa-ajan matkalle uudestaan? Ehkä kavereiden kesken kasinoreissulle? Perhelomalle tuskin, tai ehkä sitten kun lapset on isompia.

-Make